Tvärminnen kylän luontopolku (esteetön grillipaikka)
Tvärminnen dyyni- ja ketoalueita edustaa Tvärminnen kylän tuntumassa kulkeva n. 3 km:n pituinen luontopolku. Dyynialueella samoin kuin Lappohjanrannan metsäalueilla tavataan esimerkiksi kehrääjää (Caprimulgus europaeus) ja kangaskiurua (Lullula arborea). Kylän lähiympäristössä on monipuolista luontoa. Reitin varrella on useita harvinaisia tai uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja, joista moni on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Luonnonkasvit ovat kauneimmillaan kukkiessaan omalla kasvupaikalla! Polun varrella on esteetön levähdys- ja grillipaikka, jossa voi tarkkailla lintuja ja ympäröivää luontoa. Tvärminnen parisataa vuotta vanha mänty on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.
Tvärminnen kylän luontopolku
Luontopolku on parin kilometrin mittainen lenkki, joka kulkee monipuolisen luonnon läpi. Reitti on merkitty maastoon vihreällä värillä. Tvärminnen luontopolulla on paljon nähtävää, kuten kesällä laiduntava ylämaankarja, rauhoitettu mänty ja monenlaisia kasveja sekä lintuja. Tvärminne kuuluu Natura 2000 alueeseen ja osa luontopolusta kulkee luonnonsuojelualueella.
Hankoniemi
Hankoniemi on maamme suurimman harjumuodostuman, Salpausselän reunamoreenin uloin merenpäällinen osa. Niemi on vähitellen kohonnut merestä – tämän vuosisadan aikana maa on täällä kohonnut noin 30 cm. Tvärminnessä, Salpausselän lievealueella, maaperä on lähes kaikkialla hienoa hiekkaa. Muinaisen merenrannan aallokko, myöhemmin tuuli, on muovannut hietikon pinnan kumpuilevaksi dyynimaisemaksi. Nykyisin kasvillisuus sitoo hiekan paikalleen lähes kaikkialla. Hankoniemen metsä on pääosin karua mäntykangasta. Joissain kohdin peruskallion kohoumat työntyvät hiekan läpi. Alavilla kohdilla pohjavesiulottuu lähelle maan pintaa, jolloin kasvillisuus muuttuu rehevämmäksi, toisinaan metsä alkaa soistua. Hiekkaisessa maaperässä on paikoin muinaiseen merenpohjaan kerrostuneitten simpukoiden ja kotiloiden kalkkikuoria. Tällaisilla paikoilla menestyvät monet vaateliaat kasvilajit.
Tvärminnen kylä
Tvärminne oli 1800-luvulla kalastajakylä. Karja kulki vapaasti laitumella – pienet pihapiirit ja pellot olivat aidattuja. Osa kyläläisistä sai toimeentulonsa luotseina. Vuonna 1889 kylään perustettiin kansakoulu, joka sai käyttöönsä v. 1904 valmistuneen koulurakennuksen. Koulun toiminta lakkautettiin v. 1993, jonka jälkeen rakennus toimi jonkin aikaa leirikeskuksena.