Symiblogi 86, 3/2026 Maidoton, kananmunaton, gluteeniton – vapaaehtoiset elintarviketiedot
Suomessa kuluttajat ovat tottuneet siihen, että ravintolat ja kahvilat merkkaavat tuotteitaan aineilla, joita ne eivät sisällä. Jotkut yrittäjät markkinoivat tieten tahtoen ruoan näillä merkinnöillä houkutellakseen asiakkaita. Valvonnassa olemme törmänneet tapauksiin, missä yrittäjät käyttävät monta merkintää, jotta asiakkaat saisivat käsityksen, että ravintolassa on laaja valikoima. Todellisuus on joskus ollut, että tämä valikoima ei ylipäätänsä ole olemassa ja merkinnöt ovat olleet suorastaan virheellisiä.
Parhaimmillaan merkinnät voivat helpottaa elämää henkilöille, jotka tarvitsevat erikoisruokavaliota. Sen sijaan, jos niitä käytetään ainoastaan markkinointitarkoituksessa, ilman että toiminnassa otetaan huomioon kontaminaation riskiä valmistusvaiheessa, ne eivät ole kuluttajalle turvallisia.
Lainsäädäntö elintarviketiedoista perustuu siihen, että valmistaja ilmoittaa ainesosat, jotka itse asiassa ovat elintarvikkeessa. Ainesosia, joita ruoassa ei ole, saa mainita, mutta se on vapaaehtoista. Nämä säännöt koskevat sekä pakattuja että pakkaamattomia elintarvikkeita. Esim. ruokakaupan keksipaketissa on oltava ainesosalista, mutta pakkauksen ei tarvitse olla peitetty merkinnöillä siitä, mitä tuote ei sisällä. Saman mallin mukaan lounasannosta ei myöskään ole pakko merkitä ainesosilla, mitä se ei sisällä.
Sen sijaan, jos vapaaehtoisia merkintöjä käytetään, niiden on oltava totuudenmukaisia.
Henkilöille, jotka tarvitsevat erikoisruokavaliota, saattaisi olla turvallisempi pelkästään pakollisilla tiedoilla. Esim. ”kananmuna” ainesosalistassa ei markkinoinnissa tuskinpa ole huippumenestystä, mutta se antaa tarpeelliset tiedot luotettavalla tavalla ilman kaupallista näkökulmaa – eikä yrittäjä tarvitse pohtia vapaaehtoisten merkintöjen totuudenpitoisuutta.
Elintarviketarkastaja, Eteläkärjen ympäristöterveys