Symiblogi 93, 10/2026 Naapurimaat, mutta eri järjestelmät kontaktimateriaalien valvonnassa

Koska olen aiemmin työskennellyt tarkastajana Ruotsissa, halusin vertailla elintarvikekontaktimateriaalien valvontaa Ruotsissa ja Suomessa.

Kun elintarviketarkastaja käy ruokapaikassa, hän tarkastaa yleensä hygienian, lämpötilat ja elintarvikkeiden käsittelyn. Valvontaan voi kuitenkin kuulua myös sellaisten yritysten tarkastuksia, jotka valmistavat tuotteita, joissa ruokaa on tarkoitus säilyttää tai joista sitä on tarkoitus tarjoilla.

Tällaisessa tarkastuksessa tarkastetaan valmistusprosesseja, tutkimustuloksia, tuotetietoja ja toimitusten jäljitettävyyttä.

Suomessa valvontaviranomaiselle on rekisteröidyttävä toimijan, joka valmistaa tai jatkojalostaa kontaktimateriaaleja, tuo niitä toisesta EU-maasta, maahantuo niitä EU:n ulkopuolelta tai harjoittaa niiden tukkukauppaa Suomessa.

On kuitenkin kiinnostavaa, että käytännöt eroavat EU-maiden välillä, vaikka kontaktimateriaaleja koskevat EU:n perussäännöt ovat yhteiset. Esimerkiksi rekisteröintivelvollisuus ei koske Suomessa ja Ruotsissa samoja yritystyyppejä.

Ruotsissa yrityksen, joka vain ostaa valmiita kontaktimateriaaleja toisesta EU-maasta ja myy niitä edelleen, ei yleensä tarvitse rekisteröidä tätä toimintaa. Yritys voi silti joutua valvonnan kohteeksi esimerkiksi valitusten tai vaarallisia tuotteita koskevien varoitusten perusteella.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että tukkuliikkeen, joka ostaa elintarvikepakkauksia Italiasta ja myy niitä edelleen ravintoloille, on oltava rekisteröitynyt Suomessa, kun taas vastaavaa toimintaa ei tarvitse rekisteröidä Ruotsissa.

Ero ei tarkoita, että kontaktimateriaalit saisivat olla Ruotsissa vähemmän turvallisia, vaan valvontaviranomaisten lähtökohdat ovat hieman erilaiset. Ruotsissa voi olla vaikeampaa tuntea kaikki alan toimijat, ja siksi niitä on kartoitettava muilla tavoin, erityisesti sellaisia toimijoita, joita rekisteröintivelvollisuus ei koske.

Eri tarkastusmenetelmistä kiinnostunut tarkastaja.