Symiblogi 58 10/2023, Pakkopullaa vai ammattitaitoa?
Rekrytoinneista puhuttaessa kuulen usein kommentteja siitä, kuinka meidän on muita vaikeampaa löytää väkeä kielivaatimusten vuoksi. Ajan myötä olen ryhtynyt vastustamaan mokomaa oletusta, eiväthän meille asetetut vaatimukset asiaa pahenna.
Jotta voimme hoitaa tehtävämme tulee meidän osata itse asia, mutta meidän on myös pystyttävä selittämään prosesseja ja vaatimuksia asiakkaillemme. Tietysti on myös ymmärrettävä mitä asiakkailla on sanottavanaan. Tarjoamme molemmat kotimaiset ja vielä vähän lisää, eikö tämä ole niin kuin pitää ja oikeastaan ylpeydenkin aihe? Omavalvonnan riskinarvioinnit tai mahdollisuudet ymmärtää terveysvaaran arviointia ovat sinällään jo hankalia, ihan ilman kielirajoituksia.
Tämähän ei tarkoita, että kaikki aina sujuu täydellisesti. On päiviä, jolloin sanavarasto ei oikein ole järjestyksessä, mutta yritämme sitkeästi yhdessä asiakkaidemme kanssa. Yritämme olla selkeitä, seurata annettuja ohjeistuksia, antaa neuvoja ja huolehtia myös kirjoittamamme juridisesta pitävyydestä. Onneksi kommunikaatio on muutakin kuin sanoja, kömmähtely yksittäisten sanojen kohdalla ei ole niin vakavaa. Jos ei nyt satu, kuten eräs kollegani joskus sattui, mainitsemaan asiakasmyymälän, kun hän tarkoitti asiakaskäymälää. Siitäkin selvittiin puhumalla. Olen ylpeä voidessani sanoa, että meillä sen voi tehdä molemmilla kotimaisilla (ja vähän muillakin).
Katianna Kuula
Kirjoittaja on yksikön päällikkö, joka toivoo, että useampi uskaltaisi yrittää käyttää toisen kotimaisen taitojaan.