Hangon ensimmäinen Vanhojen Talojen Päivät on onnistuneesti takana ja olo on onnellinen ja jopa hieman hämmästynyt sen saamasta suuresta suosiosta. Tässä blogissa haluan tuoda esiin paitsi, mitä tapahtuma piti sisällään, myös taustoja ja kätkettyjä päämääriä, joita tapahtuman kautta halusimme kävijöille välittää.

Oikeastaan kipinä tapahtumalle syttyi työni kautta. Teen rakennusinventointia Hangon museolle ja kirjoitan huvilakirjaa Hangosta Alfred Kordelinin säätiön apurahalla. Vaikka olen viettänyt Hangossa jo lukuisia kesiä, vasta näiden tutkimusten kautta silmäni toden teolla aukenivat sille, miten upeaa ja kiinnostavaa rakennuskantaa Hangossa on. Ja haastateltuani ihmisiä olen päässyt myös talojen tarinoiden jäljille. Tiedän, että vanhat talot kiinnostavat ihmisiä laajalti ja ajattelin, että tapahtumalle, jossa yhdistetään sopivassa määrin tietoa, viihdettä ja mahdollisuus kurkistaa ihmisten koteihin varmasti houkuttelisi ihmisiä.  Halusimme myös antaa vinkkejä ja inspiroida vanhojen talojen omistajia tai sellaisesta haaveilevia. Kaikkea ei tarvitse purkaa, vaan vanhaa voi myös vaalia, kunnostaa ja korjata.

Kirsikanpuut kukkivat.

Lauantaina järjestimme kaupungintalolle tapahtuman. Tapahtuma koostui luennoista, esinearvioinnista, Raaseporin museon tekemästä rakennuskorjausnäyttelystä sekä Rakennusapteekki- ja Pieni maalauspuoti-yrityksistä, joiden työkenttä liittyi vanhojen rakennusten maailmaan. Jo ennen varsinaisen tapahtuman alkua Stockholms Auktionsverketin asiantuntija Dan von Koskullin eteen muodostui pitkä jono ihmisistä, jotka toivat aarteitaan arvioitaviksi. Kaiken kaikkiaan kaupungintalolle saapui yli 300 kiinnostunutta.

Kävijöitä Thalattan ulkopuolella.

Seminaarissa oli viisi varsinaista luentoa, jotka tarkastelivat vanhoja rakennuksia eri näkökulmista. Korjausrakentamisen asiantuntija Olli Hakli Raaseporin museolta antoi konkreettisia neuvoja, mitä tulee ottaa huomioon ennen vanhan talon kunnostamista. Päätoimittaja Katri-Otso Nevaluoma puolestaan tarinoi hurmaavista autiotaloista ja niiden tunnelmista. Arkkitehti Mikko Bonsdorff Okulus- Arkkitehtitoimistolta kertoi Cigale & Fourmin eli kylpyläpuiston paviljongin, henkiinherättämisestä ja sen käyttötarkoituksen muutosprosessista. Restaurointiartenomi Tuomo Rinne Entisöinti Rinne Oy:stä kertoi työnsä kautta siitä, miten rakennuksen sisätiloissa vanhan hengen säilyttäminen on mahdollista. Viimeisenä puheenvuorona kerroin itse rakennusten aineellisista ja aineettomista arvoista, sekä siitä, mikä tekee rakennuksesta erityisen. No mikäkö? Tietysti arkkitehtuuri, autenttisuus ja alkuperäisyys sekä rakennuksen historia-arvot. Näiden lisäksi nostin esiin myös niissä eläneet ihmiset tarinoineen, rakennukseen liittyvät yhteiset tai yksityiset muistot sekä tunteen jatkumosta. Koin, että seminaarin puhujilla oli kullakin oma tarkastelukulma vanhoihin rakennuksiin, mutta puhuimme pohjimmiltaan samoista arvoista ja teemoista

Ennen tapahtumaa Tarja Kvarnström piti Huvila-opastuksen. Sen suosio oli kuitenkin niin valtava, että hän joutui ottamaan avukseen myös Elina Lahtisen. Opastuksilla lauantaina ja sunnuntaina oli noin sata osallistujaa.

Tellinan parvekkeella.

Sunnuntaina kymmenen hankolaista vanhaa rakennusta avasi ovensa kävijöille. Kävijämäärä oli valtava. Pelkästään Tellinassa oli yli 500 kävijää. Hankoon oli tätä tapahtumaa varten tullut ihmisiä ympäri Suomen. Kohteet olivat hyvin erilaisia ja juuri se sai osakseen paljon kiitosta. Ajatuksenamme oli, että koko kierros olisi mahdollista tehdä päivän aikana, joten olimme porrastaneet kohteiden avoinnaoloaikatauluja. Myös säät suosivat molempina päivinä ja pyörällä oli helppo viilettää kohteesta toiseen.

Huvilan vintillä.

Vanhojen Talojen päivien- tapahtuman:  seminaarin, opastusten ja Avoimien ovien päivän tarkoituksena oli avata silmät omalle lähiympäristöllemme, kaikelle sille, millaisia kulttuurisia, arkkitehtuurisia ja historiallisia  arvoja se sisältää. Erityisesti Hangossa, mutta myös muuallakin. Tulemme joskus sokeiksi kaikelle sille, jonka ohi kuljemme päivittäin. Esimerkiksi huviloilla ja huvilakulttuurilla on tärkeä ja moninainen rooli Hangon historiassa, joka on yhtä lailla muokannut kaupunkia samoin kuin kylpylä, rautatie, talvisatama, teollisuus ja siirtolaisuuskin.  FT Outi Tuomi-Nikula on kirjoittanut, miten kulttuuriperintö määrittyy julkiseen ja yhteisöllisesti tunnustettuun, johon kuuluvat virallisen suojelupäätöksen saaneet kohteet, mutta myös arkiseen, yksityiseen ja näkymättömämpään, jolla on merkitystä ihmisen, yhteisön tai paikkakunnan arjelle ja identiteetille. Rakennukset, miljööt ja ympäristö ovat osa kerrostunutta muistiamme, niillä on merkitystä myös paikallisidentiteetin luomisprosessissa. Ylväät huvilat Appelgrenintien varrella tai Mannerheimintiellä herättävät kunnioitusta paitsi satunnaisessa kesäturistissa, myös ylpeyden tunnetta hankolaisten rinnassa. FT Leena Rossi on käsitellyt tutkimuksissaan omistajuuden käsitettä laajasti: hän tarkastelee, miten se ulottuu myös esineisiin ja asioihin, joihin on muodostunut side joko tekemisen tai sitoutumisen kautta. Se on eräänlainen tunne henkisestä ”omistajuudesta” vaikka rakennukset eivät konkreettisesti olisikaan meidän. Vanhat talot ovat meidän kaikkien yhteistä omaisuutta ja kulttuuriperintöä, vaikkemme niitä omistaisikaan. Vaalitaan ja arvostetaan niitä.

Katja Weiland-Särmälä

Lähteet:

Rossi Leena ”Miljoonamoottori ja miljoonavaunu. Toimitusjohtajan statusesineet esimerkkeinä tietämisen ja tekemisen tuottamasta omistajuudesta.” Esine ja aika materiaalisen kulttuurin historiaa. toim. Mäkikalli Maija, Laitinen riikka Helsinki: SKS 2000

Tuomi-Nikula Outi ”Mitä on kulttuuriperintö” Mitä on kulttuuriperintö toim. Tuomi-Nikula Outi, Haanpää Riina ja Kivilaakso Aura Helsinki SKS 2013