Symiblogi 49, 2/2023 Ympäristöterveydenhuolto & ympäristönsuojelu – ei samaa mutta lähellä toisiaan
Joskus saan valituksia asukkailta, joiden mielestä naapurustossa on liikaa melua ja minun on selvitettävä, onko kyse terveysriskistä. Teen tämän yleensä yhteistyössä kyseisen alueen ympäristötarkastajan kanssa.
Terveydensuojelun ja ympäristönsuojelun välinen raja on usein hämärtynyt, mutta lyhyesti voidaan sanoa näin: terveystarkastaja huolehtii (terveydensuojelulain(siirryt toiseen palveluun) mukaan) siitä, että ihmiset eivät altistu terveysriskeille kodeissaan ja muissa oleskelutiloissa, ja ympäristötarkastaja huolehtii (ympäristönsuojelulain(siirryt toiseen palveluun) mukaan) siitä, että ympäristö ei saastu.
Jos joku häiriintyy liiallisesta melusta, sekä ympäristö- että terveystarkastaja ehdottaa, että hän ottaa ensin yhteyttä melun aiheuttajaan tai, jos kyseessä on luvanvarainen toiminta, valvontaviranomaiseen. Hätätilanteissa voi ottaa yhteyttä poliisiin hätäkeskuksen kautta.
Sen arvioimiseksi, onko (tässä tapauksessa) liikaa melua, voidaan tarvita viranomaistarkastus paikan päällä. Ympäristötarkastaja tarkastaa ulkona, terveystarkastaja sisätiloissa.
On myös olemassa niin sanottu naapuruussuhdelaki (laki eräistä naapuruussuhteista(siirryt toiseen palveluun)), jossa määrätään ettei kiinteistöä saa käyttää niin, että melu aiheuttaa naapureille kohtuutonta haittaa. Tämän lain mukaan yksityisoikeudellinen prosessi voidaan panna vireille julkisessa tuomioistuimessa.
Jos siis uskot altistuvasi melun aiheuttamalle terveysvaaralle, voit ottaa yhteyttä terveystarkastajaan ja jos ympäristö altistuu riskeille, voi olla aiheellista ottaa yhteyttä ympäristötarkastajaan.
Terveystarkastaja Ingegerd Grünn-Maja,
on kirjoittanut tämän yhteistyössä Hangon ympäristönsuojelun kanssa