Ostaessamme asunnon Hangosta sain isältäni kaksi kehystettyä kuvaa vanhoista sukulaisistani Axel ja Lida von Rehausenista. Laitoin kuvat seinälle. Muutaman vuoden päästä minulle selvisi, että kuvien henkilöt olivat asuneet Hangossa 1870–80-lukujen aikana. Mikä sattuma! He asuivat korttelissa 22, joka sijaitsee lähellä korttelia, jossa asumme nyt. Blogissa kerron, millaista heidän elämänsä oli Hangossa tuohon aikaan.

Vuonna 1876 Axel Gustav von Rehausen käveli uuden
kotikaupunkinsa katuja. Hän oli 27-vuotias herrasmies. Kasvoja koristivat
pulisongit ja parta ja asu oli huoliteltu. Axel oli opiskellut maanmittausta ja
hän oli aina rakastanut numeroita, joten uusi toimi Hangon rautateiden
nuorempana kirjanpitäjänä vaikutti lupaavalta. Axel kuului aikaan, jolloin – toisin
kuin hänen isänsä nuoruudessa – pelkkä aatelinen nimi ei enää taannut
loistokasta virkakarriääriä. Mutta mitäpä sille mahtoi, että maailma muuttui.

Axel von Rehausenia (1849–1919) kuvailtiin iloluonteiseksi, velvollisuudentuntoiseksi ja tarmokkaaksi mieheksi. Hänestä pitivät kaikki, jotka hänen kanssaan joutuivat tekemisiin, niin esimiehet kuin alaisetkin.

Rautatie itsessään symbolisoi myös yhteiskunnassa
tapahtunutta muutosta. Aiemmin matkustus oli ollut rikkaiden etuoikeus.  Nyt yhtäkkiä se oli mahdollista lähes
kaikille yhteiskuntaluokasta riippumatta. Tosin junan vaunut oli yhä jaettu eri
luokkiin: ykkösluokan vaunussa matkustivat varakkaimmat. Axel nautti
kuullessaan junan vihellyksen ja nähdessään miten matkustajat kantoivat
nyyttejään ja kapsäkeitään junasta poistuessaan ja miten salaperäiseltä
näyttikään, kun laiturille saattamaan tulleet peittyivät savupilveen junan
saapuessa.

Lida Emilia Aschan (1834–1932)

Vapaa-aikanaan Axel kirjoitteli Helsinkiin mielitietylleen
Lida Emilia Aschanille. Lidan isä kunnallisneuvos Henrik Herman Theodor Aschan oli valtiopäivämies ja varakas tilanomistaja, joka omisti mm.
Numlahden kartanon. Ennen kuin hän lupaisi aarteensa nuorelle von Rehausenille,
hän halusi odottaa kihlauksen julkistamista vielä hetken, vaikka Lida 22-vuotiaana
oli jo naimaiässä. Axelin tuli ensin hankkia asunto, johon saattoi morsiamen
viedä säädynmukaisesti asumaan. Sellaisia Hangossa ei juurikaan ollut tuohon
aikaan. Kaupungin kadut eivät olleet kivettyjä ja asuintalot olivat
vaatimattomia. Kuten Lida, niin myös Axel oli tottunut lapsuuskodissaan
Helsingin Bulevardilla ja kotikartanossaan Vihdin Weikkolassa erilaiseen
elämäntyyliin. Axel kuitenkin nautti tuntien itsensä melkeinpä uudisraivaajaksi
kävellessään pitkin mutaisia katuja.

Axel ja Lida asuivat korttelissa 22, talossa, joka on myöhemmin purettu. Kortteli sijaitsee nykyisen Jeja Roosin tien ja Kaivokadun rajaamalla alueella. Tuolloin Kaivokatu tunnettiin nimellä Itäinen Ratakatu. Samassa korttelissa asui myös muita rautatiellä työskennelleitä.

Sitä, millainen Itäisellä Ratakadulla sijainnut talo oli, emme tiedä. Akvarelli on maalattu tietojemme mukaan nykyisen Koulukadun ja Puistokadun kulmasta. Tontit eivät olleet tuolloin Hangossa kuitenkaan kovin kalliita, vielä 1890-luvulla Västra Nylandissa mainostettiin niitä myytävän edullisesti. Tontteja osti myös alempi keskiluokka, kuten veturinkuljettajat, ja rakensi niihin taloja, kertoo jotain hintatasosta. Toisaalta veturinkuljettaja nautti todennäköisesti myös suhteellisen hyvää palkkaa.

Lida ja Axel viettivät kihlajaisiaan vuonna 1878 ja heidät vihittiin
vuonna 1879 Helsingissä. Häistä on jäljellä Axelin pikkusisaren kirje, jossa
hieman arvostellen kuvaillaan niiden olleen aivan liian ylelliset ja
pariskunnan saaneen lukuisia lahjoja. Vuosi häiden jälkeen jouluaattona viisi
minuuttia ennen keskiyötä heille syntyi esikoinen Verner.  Vuonna 1882 Verner sai pikkuveljen, joka
ristittiin isänsä mukaan Axeliksi, mutta jota kutsuttiin toisella nimellä Åke. Synnytyksissä
oli mahdollisesti apuna rautatielääkäri, joka oli myös Hangon ensimmäinen
lääkäri, Axel R. Spoof. Tuohon aikaan Hangossa ei ollut kirkkoa ja
jumalanpalveluksia pidettiin mm. rautatieaseman odotushallissa, tullin pakkahuoneella,
kansakoulun salissa ja joissain suurissa yksityistaloissa. Niinpä perheen
lapset ristittiinkin Numlahden kartanolla.

Hanko oli tuolloin vielä pikkukaupunki, mutta se oli kasvamassa
nopeaa tahtia. Rautatie ja satama toivat kaupunkiin työtä. Vielä vuonna 1884
kaupungissa oli asukaita vain 242 henkeä, kolme vuotta myöhemmin kaupungin
väkiluku oli jo kaksinkertaistunut. Axel ja Lida iloitsivat saadessaan olla osa
kasvavaa kaupunkia. Hangossa ei ollut paljonkaan tekemistä tuohon aikaan. Ratakatu
22:ssa, Kirkkokatu 3:ssa (Nykyinen Korkeavuorenkatu) ja Bulevardi 7:ssä oli
leipomot, joiden yhteydessä mahdollisesti saattoi saada kahvikupposen. Varmastikin
puistolammen ympäristö sekä rannat olivat paikkoja, missä Lida lapsineen vietti
aikaa puolison työskennellessä. Lampi oli tuolloin nykyistä suurempi ja
nimeltään Buuslampi-Busträsk.

Puistolampi 1900-luvun alussa

Keiden
kanssa von Rehausenit seurustelivat? Samassa korttelissa asuivat myös Conrad Appelgren (1834–1920) ja Adolf Appelberg (1823-1886) vaimoineen, jotka
kuuluivat myös uuden Kylpylän johtokuntaan. On todennäköistä, että perheet
olivat keskenään tekemisissä. Axelin pikkusisaren kirjeistä saa vaikutelman,
että ulkoiset puitteet olivat pariskunnalle tärkeät.

Kesällä seurapiirielämä oli vilkkaampaa, kun kaupunkiin tuli
kylpylävieraita. Nämä majoittuivat Tellinaan tai Dorikseeen[1]
tai kaupunkilaisten koteihin. Näiden vaihtoehtojen lisäksi Koulukadulla ja
Bulevardilla oli myös krouveja, jotka majoittivat matkaajia. Seurahuoneella,
nykyisellä Casinolla olikin nähtävää: rikasta venäläistä yläluokka ja Helsingin
koko seurapiirien kerma. Varmasti siellä juhlivat myös Axel och Lida. Tosin talvisin
kaupunki hiljeni – aivan kuten nytkin.

Axel eteni urallaan rautateiden varastojen päälliköksi, vuonna 1884 häntä pyydettiin vastaavaan toimeen Viipuriin ja perhe muutti pois Hangosta. 

Axel kuvattuna 1910-luvulla.

Axelin muotokuva on maalattu postuumisti hänen kuoltuaan 1924.

Lapsia perheeseen syntyi kaikkiaan neljä. Aikuiseksi kasvoi kaksi poikaa. Vanhin, Hangossa syntynyt Verner ryhtyi merenkulkijaksi. Haluan ajatella, että kenties syntymäseutunsa innoittamana. Verner kuoli Adelaidessa Australiassa vuonna 1898 vain 18-vuotiaana.