Sisällissodan aikana vuonna 1918 vapaaehtoiset naiset toimivat suojeluskunnan apuna muonituksessa ja sairaanhoidossa. Tuolloin heitä ei vielä kutsuttu lotiksi, nimitys sai alkunsa valkoisen armeijan voiton paraatissa 16.5.1918 pidetystä Mannerheimin puheesta, jossa hän vertasi naisia Runebergin Vänrikki Ståhlin tarinoiden Lotta Svärd -hahmoon.

Lottapuvun malli hyväksyttiin vuonna 1922. Lotat ompelivat usein itse pukunsa mallin mukaan. Helmanpituus oli tarkoin määritelty, sen tuli olla 25 cm korkeudessa maasta. Puku oli valmistettu joko puuvilla- tai villakankaasta. Asuun kuuluivat valkoiset kaulukset ja hihanauha. Vasemmassa käsivarressa oli kurssimerkki ja osastonauha ja rintataskussa kurssitähti. Asu kiinnitettiin kauluksessa olevalla lotta-merkillä.

Lotta-basaari Esplanadin Kokoushuoneessa vuonna 1926.

Lottien lääkintäkurssi Hangossa. Kurssia johti sisar Dagmar Ruin.

Lotat harjoittelevat lentokoneiden tunnistusta, niiden nopeuden, korkeuden ja kurssin arviointia.

Suojeluskunnan järjestäessä erilaisia tilaisuuksia, lotat olivat niissä mukana.

Juuri ennen talvisodan puhkeamista lotat vahtivat
vuorokauden ympäri viholliskoneita vesitornissa. Talvisodan syttyessä 30.11.1939
tehtävä siirtyi kuitenkin miehille. Lotat jättivät tehtävän raskain mielin,
koska he olivat pitäneet ilmavalvontaa kunnia-asiana. Hangon lottien puheenjohtaja
Siiri Pahlman pahoitteli tapausta Lotta Svärd -lehdessä, hänen mukaansa lotat
olisivat olleet tehtävässä monessa mielessä tarkkaavaisempia ja tunnollisempia kuin
miehet.

Samassa lehdessä Pahlman kuvailee miten, lotat vastasivat Hangossa
sotilaiden, kuljetusjoukkojen, palo-ja poliisivoimien sekä rautatieläisten ja
riikinruotsalaisen apujoukkojen muonituksesta. Lottia oli 20 ja ruokittavia,
sotilaita, rautatiellä työskenteleviä, palomiehiä ja poliiseita oli 300–1000
välillä. Työolosuhteet olivat huonot.  Keittiö
oli Casinolla, jota käytettiin normaalisti vain kesäisin. Tila oli pääosin
ikkunaa eikä siellä ollut talvisin lämmitystä ja ruokasali olikin kuin jääkaappi.
Hälytyksiä saattoi olla jopa 16 tai 17 vuorokaudessa ja lotat työskentelivät
hälytyksistä välittämättä; sotilaiden tuli saada ruokaa. Lottien työpäivä alkoi
kello viisi aamulla ja päättyi vasta kello 9 jälkeen illalla.

Lottien työ oli raskasta ja vaaralista. Hangon rintaman
kupeessa oli lottien kanttiini Bunkerblomman- Korsukukka. Ohjeiden mukaan oli
olemassa kilometriraja, jota lähemmäksi rintamalinjaa kanttiineja ei saanut
perustaa. Mikään ei kuitenkaan estänyt lottia kantamasta korissa kahvia ja
pullaa lähemmäksi rintamaa, kun itse kanttiini kuitenkin oli määräysten
mukaisesti turvallisen välimatkan päässä. Vanhassa Lotta Svärd -lehdessä
kuvaillaan, miten jatkosodan sytyttyä länsirintaman lotat kävivät veneellä ja
kanooteilla saaristossa aivan rintaman tuntumassa tapaamassa ja muonittamassa
”poikia”.  Näitä lottia kutsuttiin
rintamalotiksi.

Muonituksen ja sairaanhoidon ohessa lotat työskentelivät
Hangossa kanslialottina, varuslottina sekä jatkosodan aikana lotat
työskentelivät Erica-nimisessä kanttiinissa saksalaisten kauttakulkuleirillä
Tulliniemellä. Lotat auttoivat myös inkerinmaalaisten saapuessa Hankoon. Ehkä
yksi raskaimmista tehtävistä oli työskentely Hangon kaatuneiden evakuointikeskuksessa
(KEK). Päiväkirja, jota lotat pitivät siellä päivittäisestä työstään, on
rankkaa luettavaa. Helposti unohtuu, miten nuoria nämä lotat olivat, osa vain
17-vuotiaita. Millainen nuoruus heillä olikaan.

Blogin kuvat ovat Hangon museon kokoelmista ja ne sijoittuvat vuosien
1930–1944 väliseen aikaan.

Katja Weiland-Särmälä

vs. museoamanuenssi