Tällä blogilla esittäydyn museon ystäville. Olen Katja Weiland-Särmälä ja aloitin lokakuussa työskentelyn Hangon museossa amanuenssin sijaisena. Olen koulutukseltani taidehistorioitsija ja historioitsija ja väittelen ensi keväänä säätyläistökulttuurista ja sen aineettomasta perinnöstä.

Aineeton perintö on juuri sitä, mitä museot tallentavat
aineellisen esineistön, kuvallisen- ja kirjallisen arkiston ohessa. Jokaisella
esineellä on tarinansa, joka kietoutuu yhteen tietyn ajan, paikan ja henkilön
kanssa.  Konkreettisten esineiden avulla
museo pyrkii esittämään ja tavoittamaan tätä jo kadonnutta menneisyyden
aineetonta maailmaa.

Aloittaessani työni Hangon museon kokoelmat tekivät minuun
suuren vaikutuksen. Vaikka olen useiden vuosien ajan käynyt museon näyttelyissä,
en ole täysin ymmärtänyt, miten mittava ja hieno kokoelma Hangolla on. Syy
tähän on se, että esineistön esittelylle ei ole tiloja, joten kokoelmaa on
säilytetty Hangon Keksitehtaan yläkerrassa. Ensimmäisen kuukauden, jonka olen
työskennellyt museolla, olemme muuttaneet tätä noin 13 000 esineen
kokoelmaa Hangon Keksitehtaan kokoelmavarastolta Kokoelmakeskus Leiraan, joka
sijaitsee Tammisaaren lähistöllä. Pyrimme saamaan siellä kokoelman paremmin
esille.

Museolla esineitä on pakattu jo viime talvesta lähtien ja
avatessani silkkipaperiin käärittyjä hauraita esineitä Leiralla, en voi olla
päästämättä ihastuneita huudahduksia. Työni tuntuu melkein joululta. Hangon
museon kokoelmista esineitä löytyy laidasta laitaan niin herrasväen huviloista kuin
talonpoikais- ja kalastajakodeista. Erityisesti minua kiinnosti sänky Mannerheimin
villasta Suuresta Mäntysaaresta. Tarina ei kerro, oliko Mannerheim itse
nukkunut siinä, mutta epäilemme, ettei hän pitkänä miehenä siinä ainakaan kovin
mukavia unia olisi nauttinut. Museolla on myös hieno kokoelma Hangossa vaikuttaneiden
tehtaiden, ravintoloiden ja yritysten esineistöä. Aikanaan arkiset esineet
kuten vanhat koristeelliset paperipussit, kävelykepit, keittiövälineet tai
konttoritarvikkeet näyttävät nyt esteetikon silmissä todellisilta aarteilta. Väitän,
että Casinon logoilla koristellut astiastot ja Keksitehtaan purkit ovat nykyään
monen keräilijän haaveissa.

Museon esineissä näkyy hienosti kaupungin monipuolinen historia:
venäläisten hankolaisten koteihin jättämät esineet muistuttavat Hangon
vuokra-ajasta Neuvostoliitolle vuosina 1940–41. Museolla on myös meriarkeologisia
kokoelmia. Vuonna 1847 uponneesta Garpen-hylystä sukelletut merivuokkojen
koristamat posliinilautaset, mustepullot, rautanaulat ja hylyn osat kiehtovat
mielikuvitustani. Museon kokoelmat eivät koostu pelkästään esineistä, vaan myös
vaatteista ja asusteista, etenkin upeasta Adelaide-kokoelmasta, joka suvun
pukukokoelman kautta näyttää paitsi muodin muutokset 1700-luvulta 1900-luvulle,
kertoo myös eri aikojen ihanteista ja naisen roolista eri aikoina.

Tulevissa blogeissani esittelen teille kokoelman helmiä ja
kerron esineiden tarinoita. On todella sääli, ettei Hangon museolla ole tiloja,
joissa tätä ainutlaatuista kokoelmaa voitaisiin hankolaisille esitellä.
Toiveissani olisi, että vihdoin saisimme museolle sellaiset tilat, jossa
voisimme rakentaa vaihtuvan näyttelyn rinnalle Hangon historiaa esittelevän
pysyväisnäyttelyn museon omista kokoelmista.

Katja
Weiland-Särmälä

vt. amanuenssi