Conrad Appelgreniä on kutsuttu Hangon uranuurtajaksi, ja on totta, että hän teki paljon ensimmäisenä tässä kaupungissa. Hänen merkityksensä Hangon museolle on myös ollut suuri, sillä hän oli mukana perustamassa kotiseutuyhdistystä Hembygdsforskningens Vänner i Hangö ja siten myös museota vuonna 1909. Museon kokoelmissa on muutamia esineitä, jotka ovat kuuluneet hänelle. Mitä ne kertovat hänestä?
Helmitaulu tummasta puusta.
Sivulla siististi kaiverretut alkukirjaimet ”C.A.”, eli Conrad Appelgren.
Esine numero 8400: helmitaulu.
Albert Emil Conrad Appelgren – hänen nimensä koko komeudessaan – syntyi 15. lokakuuta 1834 Helsingissä. Hänen isänsä oli apteekkari Conrad Appelgren, joka omisti yliopistoapteekin. Nuoresta Conradista piti myös tulla apteekkari, mutta hän kouluttautuikin uudestaan agronomiksi. Vuonna 1868 tuulet kääntyivät taas, ja Conradista tuli varustehuoltaja Pietarin ja Valkeasaaren välisellä rautatiellä. Tämän jälkeen hän eteni asemapäälliköksi, ja vuonna 1873 hänet valittiin Hangon ensimmäiseksi asemapäälliköksi. Hangosta tuli Conradin suuri hanke. Hän oli mukana lähes kaikessa, joka koski Hangon kunnallista elämää aina kuolemaansa saakka vuonna 1920.
Conradin aikalaisten kertomuksista rakentuu kuva miehestä, joka oli asioista kiinnostunut ja tarkka. Helmitaulusta puuttuu monta helmeä, ja se on varmasti ollut kovassa käytössä hänen elämänsä aikana.
Esine numero 4379: taulu.
Kun Conrad muutti Hankoon kesällä 1873, tulevassa kaupungissa oli hänen mukaansa vain hiekka-aavikkoa ja kalastusmajoja. Hangon kaupunki perustettiin vasta seuraavana vuonna, ja rautatietä rakennettiin vielä. Alkuperäisten asukkaiden lisäksi täällä asui enimmäkseen rautatietyöväkeä. Asunnot olivat tilapäisiä, ja siksi Conrad muutti tänne ilman vaimoaan ja tytärtään.
Museolla on kokoelma tauluja, jotka Conrad Appelgren on lahjoittanut museolle. Ne ovat kopioita ja originaalit ovat Hangon ensimmäisen lääkärin Alex R. Spoofin maalaamia – ei Conradin, niin kuin pitkään luultiin. Tämä kävi ilmi vasta viime vuonna.
Esine numero 1304: keittiökaappi.
Myöhemmin koko Appelgrenin perhe sai kodin täältä. Se oli kuulemma koti, jonka ovet olivat aina auki sekä vanhempi että yhdeksän lapsen ystäville. Jenny Appelgren soitti pianoa, ja Conrad Appelgren osallistui välillä tansseihin. Keittiössä seisoi suuri kaappi. Kuvan kaapista puuttuu esinenumero, mutta koska se on ainoa laatuaan kokoelmissamme, olemme aika varmoja siitä, että kyse on Appelgrenin kaapista.
Conrad Appelgren liikkui paljon Tulliniemellä, missä hän harrasti metsästystä yhdessä kettukoiransa Koleksin kanssa. Entisenä agronomina ja luonnonystävänä hänen katseensa oli tarkkaavainen luonnossa. Eräällä vaelluksellaan hän löysi ihmisen pääkallon. Hän otti mukaansa muutaman hampaan ja vieressä makaavia nappeja. Tiedämme tämän, koska hän kirjoittaa siitä saatekirjeessään:
Esine numero 70: paperipaino.
”Nyt kun olen saanut virkavapaata, ideat parveilevat aivoissani kuin muurahaiset.”, kirjoitti Conrad vuonna 1914. Hänellä oli monta rautaa tulessa ja monipuoliset kiinnostuksen kohteet. On kerrottu, että hänen kanssaan ei ikinä ollut tylsää ja, että puheenaiheet eivät koskaan loppuneet. Hän suuttui myös joskus, jos keskustelukaveri ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Aikansa aikakauslehdissä hänet mainitaan monessa asiayhteydessä, ja on ilmeistä, että hän kirjoitti paljon. Kun hän sai hyvän idean, hän ei pelännyt ottaa yhteyttä oikeaan henkilöön toteuttaakseen suunnitelmiaan. Tämä paperipaino on luultavasti seissyt hänen kirjoituspöydällään. Ehkä se on tasapainotellut korkean kirjenipun päällä.
Kokoelmissamme on myös esineitä, joiden on virheellisesti luultu kuuluneen Conradille. Yksi esimerkki on tämä virkahattu 1800-luvulta, joka näyttää hyvin paljon Appelgrenin muotokuvan hatulta, jonka voitte nähdä tämän tekstin alussa. Huomaatte ehkä erot? Ruusuke on eri paikassa ja lieri on alaspäin kalteva. Sisäpuolelle on kirjoitettu omistajan nimi: Engdahl.
Oikein mukavaa kesän alkua kaikille lukijoille!
Linda Svennblad, museoamanuenssi