Museoamanuenssi kertoo Hangon museon suola- ja pippurisirotinkokoelmasta.

Kutsun näitä klassisen muotoisiksi sirottimiksi. Niiden muoto ei ole muuttunut paljon vuosien aikana. Näitä on korkeita ja matalia, pyöreitä ja kulmaisia, sileitä ja uurrettuja. Usein on vaikea sanoa mitään niiden alkuperästä. Hjördis on omistanut niitä paljon.

Hjördis Strandberg syntyi Mustasaaressa ja muutti nuorena naisena Maarianhaminaan, jossa hän teki töitä ravintoloissa Miramar ja Böndernas hus. Ahvenanmaalla hän tapasi tulevan miehensä, merikapteeni Erik Strandbergin. Pari muutti Hankoon vuonna 1956 kun Erik sai työpaikan luotsina. He rakensivat omakotitalon, joka valmistui 1957, ja Hjördis työskenteli kioskinmyyjänä Strandbergin kioskissa Esplanaadilla. Hjördis muutti palvelutaloon Astreaan vuonna 2004. Erik oli kuollut vuonna 2002.

Kokoelmassa on muutama kaunis käsinmaalattu sirotin. Näitä on maalannut entinen hankolainen Susanne Wahlroos 1990-luvulla.

Hjördis alkoi kerätä suola- ja pippurisirottimia kun perhe oli muuttanut Hankoon, ja kokoelman esineet ovatkin ajanjaksolta 1950–2000-luku. Hän osti sirottimia itse, mutta hänen sukulaiset ja ystävät toivat myös niitä hänelle matkoilta matkamuistoina. Hjördis säilytti kokoelmaansa lasikaapissa perheen olohuoneessa. Museo on myös saanut kaapin kokoelmiinsa. Tähän saakka kokoelma on ollut pakattuna laatikkoihin meidän varastossa, mutta nyt sen on tarkoitus päästä esille kokoelmakeskuksessa Leirassa.

Hjördiksen suku ja ystävät ostivat hänelle sirottimia matkamuistoina. Niistä huomaa, että he ovat matkustaneet paljon. Pieni kenguru on peräisin Perthistä, Australiasta. Mukana on muutama kotimainen sirotin Hangosta, Helsingistä, Porvoosta, Naantalista ja Ahvenanmaalta. Kokoelmassa on myös Finnairin tekemä setti.

Ihmiskunnan yhteinen historia suolan ja pippurin kanssa on pitkä ja merkittävä. Suola (NaCL) on mineraali, joka on elintärkeä ihmisten ja eläinten soluille, verenpaineelle ja hermostolle. Suola on myös auttanut ruoan säilyttämisessä ja parantanut sen makua. Ennen vanhaan ihminen sai suolaa eläinten verestä, mutta sen jälkeen kun ihminen siirtyi viljelyyn, alettiin hankkia suolaa merestä, suola-aavikoilta ja suolakaivoksista. Suola on ennen ollut arvokasta, ja se antoi myös Rooman aikoina nimensä latinalaiselle sanalle salarium (palkka), josta myöhemmin tuli englanninkielinen sana salary.

Hjördiksen kokelmassa on myös suomalaista muotoilua: Arabiaa, Aarikkaa ja Pentikiä. Päärynänmuotoinen sirotin on Arabian sarjasta Köökki, joka on Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelema. Tunnettu kukkakuvio on maalattu sinisellä värillä valkoiselle pohjalle. Lintu on Aarikan tekemä ja hiiri on peräisin Pentikistä.

Jotkut minun omista suosikeista on tehty keramiikasta. Joissakin lukee valmistajan nimi, mutta ei kaikissa. Sirottimet, joissa on kasvot, ovat Envalds Studio Seutulan tuottamia.

Suolan kiistaton kumppani keittiössä on pippuri. Pippuri on mauste. Meidän kutsumat mausteet ovat oikeasti kasvien kemikaalinen tapa suojautua vihollisilta. Ne ovat myrkyllisiä hyönteisille ja pienille eläimille, mutta maistuvat mielenkiintoisilta meidän suissa. Kemikaalit suojaavat myös kasveja mädältä. Pippuri on auttanut ihmisiä säilyttämään lihaa lämpimässä ilmastossa ja myös peittänyt huonon lihan maun. Pippurin synnyinmaa on Kerala Intiassa. Se tuli Eurooppaan 300-luvulla ennen Kristusta, ja arabialiset vastasivat pitkään maustekaupasta. Keskiajalla rikkaat eurooppalaiset ylimaustoivat ruokansa, vahvistaakseen asemaansa. Kun portugalilainen Vasco da Gama 1460-luvulla kiersi Hyväntoivonniemen ja löysi suoran reitin Intiaan, sai eurooppalaiset maustekaupan omiin käsiin. Maustekauppaa hallitsi eri maiden Itä-Intialaiset kauppakomppaniat, ja kaupankäynti johti kolonisaatioon.

Nämä kolme sirotinta ovat venäläisen posliinivalmistajan Lomonosovin tekemiä. Koristeelliset linnut ovat varmasti tuttu näky monessa kodissa, ja niitä myydään ahkerasti netissä.

Sanotaan, että aurinkokuningas Ludvig XIV ei halunnut liian mausteista ruokaa 1600-luvulla, ja että hän suosi vain suolaa ja pippuria. Varmaa on ainakin, että ranskalainen keittiö vakiinnutti suolan ja pippurin statuksen avioparina. Vasta vuonna 1911 keksittiin miten paakkujen muodostaminen suolassa voidaan estää, ja alettiin valmistaa sirottimia. Tänä päivänä ihmiset suosivat laajaa maustekirjoa, ja kaapeista löytyy paljon enemmän mausteita kuin vain suolaa ja pippuria. Suola ja mausteet eivät ole enää luksusta, mutta sahramin kilohinta voi nousta todella korkeisiin lukuihin.

Tällaiset kokit olivat suosittuja 1950- ja 1960-luvuilla. Niitä kutsutaan myös englanniksi nimellä ”squeaker”, koska ne ääntelevät kun niitä kääntää. Emme ole vielä kokeilleet, jos nämäkin ääntelevät.

Hjördis ei ole ollut ainoa maailmassa, joka on kerännyt sirottimia. Aune Paarman (1916–2013) keräsi sirottimia 1950-luvusta 2000-luvulle. Hänen kokoelmassaan on melkein 4000 sirotinta kymmenistä eri maista. Kokoelma on nykyään Imatran kaupunginmuseossa. Eeva Aaltonen Turusta on 30 vuoden aikana kerännyt noin 3000 suolasirotinta. Hän tunsi myös Aune Paarmanin.

Kokoelmassa on paljon hauskoja hahmoja ja eläimiä.

Aune Paarman oli saanut idean amerikkalaiselta kirjeystävältään, ja suurimmat sirotinkeräilijät ovatkin kotoisin USA:sta. Kiinnostus on ollut niin suurta, että vuonna 1983 perustettiin kerho nimeltään the Salt Shaker Collectors Club, josta vuonna 1987 tuli kaksi kerhoa: the Novelty Salt and Pepper Shakers Club ja the Antique Glass Salt and Sugar Shaker Club. Suola- ja pippurisirotinkerholla on jäseniä noin 48 osavaltiossa sekä Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Belgiassa, Saksassa ja Alankomaissa. Jäsenet kokoontuvat vuosittain ja kilpailevat keskenään eri luokissa. Mitä sanoisitte kilpailusta parhaasta esillepanosta tai parhaasta dioraamasta? Jäsenet kilpailevat myös siitä, kuka on parhaiten pukeutunut omistamakseen suola- tai pippurisirottimeksi. Kerhon kotisivuilla jäsenille on tehty kattava tietokanta sirottimista.

Humoristiset ja myös hävyttömät sirottimet ovat aika yleiset. Hjördiksen kokoelmissa ei ole vessanpönttö-sirotinta, mutta muutama kehonosa-aiheinen sirotin kyllä.

USA:ssa sijaitsee myös maailman ainoa sirotinmuseo Gaitlingburgissä Tennesseessä. Kotisivulla voi lukea että, ”When you find yourself in this part of the world stop by and see over 20,000 sets of Salt and Pepper Shakers from around the world, and a huge Pepper Mill collection!”. USA:n ja varmaan koko maailman suurin kokoelma koostuu muuten 55 000 parista, eli 110 0000 sirottimesta!

Muista syödä vihanneksesi, mutta muista myös maustaa ne!

Suola- ja pippurisirottimet vaikuttavat olevan suosittu keräilykohde koska ne ovat edullisia, mukavan pieniä ja niiden kirjo on suuri. Voi kerätä sirottimia jonkun aiheen mukaan tai sellaisia, joista yksinkertaisesti tykkää. Innokkaimmat keräävät ihan kaikkea. Haluatko myös alkaa kerätä sirottimia? Muista sitten tämä; Älä ikinä käytä niitä maustamiseen! Tämä on keräilijöiden tärkeä sääntö. Suola syövyttää, ja sirottimia kerätään silmien iloksi – ei suun iloksi.

Muita esimerkkejä kokoelmasta.

Mukavaa pääsiäistä ja kevättä!
Museoamanuenssi Linda Svennblad

Tutki aihetta lisää:
BBC Ideas, A brief history of salt and pepper, 2020.
Eskola, Sinikka, Eevan intohimona suolasirottimet, Turku 2007.
FOX 8 News Cleveland, Salt & Pepper Shakers like you have never seen before, 2018.
It’s Okay to Be Smart, Why Salt & Pepper Ended Up On Every Table, 2016.
Kurlansky, Mark, Suola : eräs maailmanhistoria, 2007.
Novelty Salt & Pepper Club, https://www.saltandpepperclub.com/.