Museolla oli periaatteessa hyvät tilat kaupungintalolla, mutta varastotilaa ei ollut. Tiloja mietittiin 1960-luvulla Hylliksestä tai silloin uudesta poliisitalosta. Seuraava vaihtoehto oli rakentaa kaupungintalon viereiselle tontille, jonne kirjasto sittemmin tuli.
Pisimmälle tehdyt suunnitelmat oli kaupungin omistamalle
tontille Rantakadun ja Torikadun kulmassa. Täällä olevat 1890-luvulla
rakennetut talot oli tarkoitus purkaa, koska moderniin kaupunkiin ei haluttu
vanhoja rakennuksia. Tämä oli 1960-luvun ajattelutapa. Museoliiton sihteeri
Riitta Heinänen oli sitä mieltä, että tontti sijaitsi keskeisellä paikalla,
jonne kävijöiden oli helppo tulla.
Vuonna 1968 oli arkkitehtien Nils Aschanin ja Eric
Adlercreutzin suunnitelmat valmiina. Kyseessä oli moderni museorakennus, jossa
oli näyttelyhalli, varasto, galleria, sisääntuloaula, kokoontumistilat,
kahvila, työtilat ja vahtimestarin asunto, lisäksi oli autoille varattu
parkkipaikat. Valtuusto hyväksyi selvin äänin 26–1 suunnitelmat, mutta rahaa ei
koskaan varattu talousarviosta museohankkeelle, ja vähitellen se vajosi
unholaan. Toisaalta oli hyvä, että museo ei syyllistynyt vanhojen rakennusten
purkamiseen.
Seuraava hanke kuitenkin onnistui. Jos uudelle rakennukselle
ei kaupunki myöntänyt rahaa, niin vuonna 1970 sai museo 32 000 mk eli n.
47 000 €. Kyseessä oli 1793 rakennettu vallimiesten kasarmi, joka oli
Krimin sodan aikana osittain tuhoutunut venäläisten itse tuhottaessa Hangon
linnoitukset. Ensimmäisessä kaupunkisuunnitelmassa käytetään rakennuksesta
nimitystä kirkkoraunio, vaikka ei tiedetä siellä koskaan olleen kirkollista
toimintaa. Rakennusta kuitenkin tarjottiin Bromarvin seurakunnalle, jonne
Hankokin kuului, mutta heidän mielestään rakennus oli liian pieni.
Rautatieinsinööri Evert Wasastjerna teki 1882 piirustukset, jotka vastaavat
nykyistä rakennusta. Valtio osti vuonna 1885 makasiinin, jossa varastoitiin
tullaamattomia tavaroita, kieltolakiaikana viinakanistereita ja 1950-luvulla
sillitynnyreitä.
Kun museo sai rakennuksen, tehtiin sinne puulattia,
maalattian päälle, ja katto uusittiin. Tähän rakennukseen tuotiin sotiin,
merenkulkuun, palotoimeen, metsästykseen ja kalastukseen sekä kansankulttuuriin
liittyvä esineistö.
Vuonna 1982 tapahtui suuri muutos, kun museo sai Keksin
yläkerran varastokseen. Tänne tuotiin lähes kaikki museon esineet.
Museotiloissa voitiin nyt aloittaa vaihtuvat näyttelyt. Kaupungintalon
näyttelytilasta luovuttiin 1991, ja sinne laitettiin museon arkisto. Keksin
varasto on 40 vuodessa täyttynyt niin, että sinne ei mahdu enempää. Olemme
siksi iloisia, että olemme saaneet uudet tilat kokoelmakeskus Leirasta. Nyt
vielä jos saisimme tilan, jossa voisimme kertoa Hangon historiasta, niin
olisimme tyytyväisiä. Tähän päättyi nyt kertomukseni Hangon museon historiasta.
Laura Lotta Andersson
museonjohtaja