Sodan jälkeen alkoi uusi aikakausi Hangon museon historiassa. Esineet oli maaliskuussa 1940 evakuoitu Tammisaaren kaupungintaloon, osa myös Turkuun.

Evakuoinnissa avustivat Turun historiallisen museon intendentti
Nils Cleve ja maisteri Andersson. Vuonna 1945 valittiin kotiseutuyhdistykselle
uusi hallitus, johon kuuluivat Birger Boström, Ragnar Ekqvist, Harry Nyman, Tor
Karling, Yrjö Manner, C.O. Westman ja Tor Westerholm. Kotiseutuyhdistyksen
tavoitteina oli saaristolaismuseon perustaminen, kotiseutumuseon perustaminen, arkistoaineistojen
ja valokuvien kerääminen sekä kotiseutusuojelua ja kotiseuturakkauden
levittämistä.

Museon intendentti Birger Boström Hauensuolella, hänen toimestaan kaiverrukset puhdistettiin 1960-luvulla.

Yhdistys pyysi kaupungilta, että saisi kotiseutu- ja
saaristolaismuseoksi Westergårdin, mutta kaupunkia uudelleen rakennettaessa
tulisi ottaa huomioon sopivat tilat museolle. Esineet tulivat kesällä 1946
Westergårdiin. Birger Boström luetteloi esineet poikansa kanssa. Esineitä oli
565 kappaletta, 116 esinettä oli hävinnyt evakuoinnin aikana. Boström yritti
saada museolle uusia esineitä, mutta työ oli vaikeata. Ainoastaan hänen
anoppinsa Sayn-Wittgenstein-Berleburgin ruhtinatar Elisabeth lahjoitti pariisilaismalliset
aamukengät.

Sayn-Wittgenstein-Berleburgin ruhtinatar Elisabethin lahjoittamat aamukengät. Kuva: Linda Svennblad

Westergårdia ei ikinä oltu ajateltu pysyväksi tilaksi, muun muassa
sijainnin vuoksi. Kaupungintaloon oli suunniteltu luentosali, mutta joka ei
käytännössä soveltunut siihen tarkoitukseen. Museo pääsi sen sijaan muuttamaan
sinne. Tila sijaitsi juhlasalin alapuolella ja käynti oli poliisitalon pihan
kautta. Nils Cleve, joka nyt oli muinaistieteellisessä toimikunnassa, oli
erittäin tyytyväinen uusiin tiloihin. Ainut ongelma oli, että museolla ei ollut
varastoa, joten kaikkien esineiden täytyi olla esillä, mukaan lukien
kaksoiskappaleet. Cleven ehdotuksesta esineet olivat pöydillä, koska ne olivat
kaappeja halvempia. Nämäkin saatiin kaupunkilaisilta lahjoituksina, koska museo
ei saanut kunnalta tukea, muuten kuin, että he eivät maksaneet vuokraa tilasta.

Kaikki esineet olivat esillä, tässä kuvassa on makuuhuonenurkkaus. Kuva: Raimo Kuittinen

Yhdistyksen puheenjohtaja Carl-Olof Westman, varapuheenjohtaja
Yrjö Manner ja sihteeri Birger Boström asettivat esineet teemoittain esille, ja
museo voitiin avata keväällä 1952. Museo oli auki sunnuntaisin parina tuntina,
ja vuodessa oli muutama sata kävijää. Ruotsalaisen lukion rehtori Birger
Boström oli museon puuhamies ja virallisesti hänestä tuli museon intendentti
vuonna 1956, ja hän toimi tässä toimessa vuoteen 1972 saakka.

Kaupungin kauppoihin liittyvää esineistöä. Kuvassa näkyy suuri apteekinkyltti ja pöydillä on parturi Anian Österlundille kuuluneita työvälineitä. Kuva: Raimo Kuittinen

Vuosien saatossa tuli paljon uusia lahjoituksia, mutta
museolla ei ollut varastoa. Tästä syystä kotiseutuyhdistys pyysi, että Hangon
kaupunki ottaisi museon haltuunsa, mikä tapahtuikin vuonna 1963. Lisätiloja ei
kuitenkaan saatu, mikä vaikeutti museon toimintaa. Tästä kerron lisää
seuraavassa osassa.

Laura Lotta Andersson

museonjohtaja