Viime perjantaina pääsimme vihdoinkin aloittamaan museon esineiden siirron varastostamme Keksillä Leiran kokoelmakeskukseen Tammisaaressa. Olimme suunnitelleet tarkasti mitä veisimme ja millaisella aikataululla toimisimme, olemmehan kuitenkin tehneet samantapaisia siirtoja ennenkin. Mikä meidät yllätti, oli Suomen talvi, joka oli päättänyt ilmaantua erikoisen voimakkaasti juuri tuona päivänä.
Käytämme vinssiin kiinnitettyä vaunua saadaksemme esineet
alas kolmannesta kerroksessa olevasta varastotilastamme, ja siinähän se
ensimmäinen ongelma iskikin heti. Vinssi kulkee puomia pitkin ulos, jossa se
lasketaan katutasolle mistä esineet voi lastata autoon. Aiemmin viikolla oli
satanut loskaa ja se oli jäätynyt puomin päälle, sillä seurauksella että vinssi
pysähtyi kuin seinään puolitiessä ulkona. Saimme sen lirkuteltua takaisin,
tyhjensimme sen ja koitimme ajaa vinssin vauhdilla jään läpi, tällä kertaa
köydellä varustettuna, että saisimme sen takaisin vedettyä jos se ei
onnistuisi. No, ei onnistunut ja jäljelle jäi ainoastaan kantaa kaikki tavarat
alas käsin, mikä käy aika hyvästä treenistä parempikuntoisellekin.
Lähdimme aikataulusta huomattavasti myöhästyneinä Leiraa kohti,
ajatellen että nyt pitäisi ongelmien olla takanapäin. Soitin Leiraan
ilmoittaakseni tulostamme, mutta kukaan ei vastannut. Kun tulimme paikan
päälle, parkkipaikka oli tyhjä eikä näkynyt mitään elonmerkkejä missään. Muutaman
lisäpuhelinsoiton jälkeen saimme tietää, että kanslistin pitäisi olla jossain
päin rakennusta, ja jonkin ajan ovenkolistelun jälkeen saimmekin hänet kiinni.
Hälytys saatiin pois ja ajoimme lastausovia päin. Tiellä oli kuitenkin portti,
jossa oli riippulukko, joka oli jäätynyt isoksi jäämöykyksi. Tämäkin pulma
ratkesi kun kävimme hakemassa puhalluslampun paikallisesta rautatavarakaupasta
ja grillasimme edellä mainitun lukon kunnolla. Itse lastin purkaminen sujui
sitten hetkessä, paluumatkaa haittasi ainoastaan saman lukon uudelleen
sulattaminen kun unohdimme ottaa sen mukaan lämpöön sisälle.
Takaisin Hankoon pääsimme sitten vähän ennen neljää,
ihmetellen koko matkan jos vielä jotain voisi mennä pieleen. Onneksi ei mennyt
ja opimme ainakin ottamaan sään huomioon tulevaisuudessa. Heitimme vielä uuden
keikan tiistaina ja silloin kaikki sujui kuin Strömsössä, kun olimme varautuneet
oikein viimeisen päälle kaikkeen, joka oli mennyt mönkään perjantaina.
Terveisin,
Kim Kidron
Museomestari, Hangon museo