Aikaportaali on avautunut Vuorikadulla. Museon henkilökunta on paikalla ja ottaa sinut mukaan aikamatkalle Hankoon vuoteen 1920.

On 23. joulukuuta 2020, ja outo valo täyttää Vuorikadun. Kaksi täydellistä, kiiltävää monoliittia on ilmestynyt Kino Olympian eteen, ja ilma niiden välissä räjähtää valossa ja liikkeessä. Se näyttää portilta. Monet ovat kokoontuneet Vuorikadulle, ja kuvia leviää jo netissä. Kauppojen omistajat työntävät päänsä ulos katsoakseen, mikä vie huomion joulumyynniltä. Museon henkilökunta on myös kutsuttu paikalle. Onko se totta? Kuuluuko ääniä toiselta puolelta? Vanhoja ja kadonneita ääniä.
Teemme rohkean päätöksen. Astumme portin läpi.

Vuorikatu 1930-luvulla.

Maailma pyörii ympärillämme. Vuorikatu häviää ja rakentuu edessämme taas. Kun jalkamme saavat otteen maasta näemme, että katua reunustavat vaaleanväriset puutalot. Tunnistamme paikan heti. Tältä Vuorikatu näytti ennen talvi- ja jatkosotaa. Näyteikkunoista päätellen on jouluaika. Kyllä, 23. joulukuuta 1920, muuan ystävällinen herra kertoo meille. Takanamme portti on sulkeutunut.

Näemme heti, ettei joulukiire ole uusi keksintö. Hankolaiset kiiruhtavat kaupasta toiseen etsiessään täydellisiä ja edullisia joululahoja. Seuraamme heitä heidän jalanjäljissään. Museolaisilla on aina yksi tavoite: dokumentointi. Kamera on mukana, ja nostan sen ottaakseni ensimmäisen kuvan. Kuuluu outo ääni, ja kamera sammuu. Oikosulku…

Tämä kartta perustuu vuoden 1909 asemakaavaan. Talot ovat suunnilleen oikeissa paikoissa.

Vuorikatu 11 on lähimpänä meitä. Vuonna 2020 siellä seisoo rapattu talo, jossa toimii Happy Flower ja Kino Olympia. Nyt vuonna 1920 käymme sikarikauppa Rexissä, jolla on ”parhaat joulusikarit” sekä Hangon Kemikalikaupassa ja kultaseppä Fältmarschin luona.

”Joululahjakäynnin hoitaa helpoiten se, joka kääntyy Hangon Kemikalin luo”, myyjä kertoo meille. Ilma on paksu kaikenlaisista tuoksuista, koska täällä myydään ranskalaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia hajuvesiä ja Eau de Colognea sekä pomeranssinkuorta, kanelijauhetta ja makeaa mantelia. ”Muun muassa, muun muassa” myyjä nauraa tyytyväisenä.

Anders Johan Fältmarschin (1880–1945) kauppa Hangon Uusi Kultasepänliike sijaitsee samassa talossa. Hänellä on jotain erityistä myynnissä tänä vuonna: teatteri-prisma-binokulaari.

Lusikkakotelo Anders Fältmarschin kultasepänliikkeestä.

Tässä kuvassa meillä on heti vasemmalla Vuorikatu 7, tänään sisustuskauppa Vonnes interior. Sen takana sijaitsee Vuorikatu 9. Oikealla puolella katua näkyvä kulmatalo on Vuorikatu 8.

Taloa vastapäätä on Vuorikatu 8, josta löydämme E. C. Lillbergin kenkäkaupan ja Hangon Kirjansidonta- & Paperikaupan. Lillbergin kaupassa emme tapaa Emil Conradia (1865–1912) vaan hänen leskensä Hilda Eufemian (s. 1869), joka on hoitanut kauppaa miehensä kuolemasta saakka. Hän myy kangas- ja kiiltonahkakenkiä, miesten kenkiä, päällyskenkiä, nilkkaimia ja tohveleita naisille.

Pistäydymme paperikaupan joulunäyttelyssä. Täältä saa ostaa tauluja, maalaustelineitä ja ”papetteria”… ”Mitä se on?” No, paperituotteita tietysti! Täältä löytyy myös seurapelejä, leluja, raameja sekä joulu- ja uudenvuodenkortteja. Näiden kauppojen naapurissa toimii Hangon Puku- & Kenkäkauppa Vuorikatu 12:ssa.

Vuroikatu 9 sijaitsee samalla tontilla, jonne Alko rakensi kauppansa sotien jälkeen. Vuonna 1920 siinä toimii Ekebomin sekatavarakauppa ja Gösta Forsströmin kenkä- ja kalossikauppa. Tämä on jo kolmas näkemämme kenkäkauppa! Kaiken lisäksi Ekebomkin myy kenkiä. Gösta Forsströmillä on myös puhelin myynnissä, johon kuuluu johto!

Vasemmanpuolinen talo on liiketalo Vuorikatu 15–17:ssä. Oikealla puolella näkyvä kulmatalo on sama talo, jossa toimii Foto Art Deco nykypäivänä (Ratakatu 9).

Vuorikadulla 15–17 näemme tyylikkään liiketalon, jossa toimii monta eri kauppaa. Näyteikkunat ovat suuret ja näyttävät. Nykypäivänä siellä seisoo talo, jonka alakerrasta löytyy myös monta kauppa – muun muassa kultaseppä Sture Lagerroosin liike.

Astumme sisään Axel Blomqvistin (1865–1915) kauppaan, ja meitä palvelee hänen leskensä Aina Emilia. Hän on vähän alle 40-vuotinen ja kaupan omistaja. Hän kertoo, että kaupasta löytyy kenkiä naisille, herroille ja lapsille. Myös matalakorkoisia saappaita iäkkäimmille naisille. ”Käytännöllisiä joululahjoja!”. Suutari Ivar Mietalalla on työpaja samassa tilassa.

Kelloseppä Einar Leonard Leivo ei myy vain kelloja, vaan myös kellojen ketjuja, medaljonkeja, silmälaseja, huuliharppuja ja taskulamppuja. Kaupankäynti sujuu aika hyvin hän mielestään, mutta olemme lukeneet, että hän joutuu vararikkoon viiden vuoden päästä.

Silmälasikotelo E. L. Leivon kaupasta.

Rouva M. Löfström myy vähän kaikkea kaupassaan. Lapsille löydämme sieltä leluja – muun muassa erikokoisia Martta-nukkeja. Hän myy myös sukkia, villajakkuja, kotitekoisia alusvaatteita ja nenäliinoja. Käytetty miespuku on myös myynnissä.

Seuraavaksi seuraamme neniämme Axel Liljeforsin kauppaan. Täältä löytyy kaikkea kivaa joulupöytään! Sekä keitettyjä että savustettuja kinkkuja, makkaroita, juustoja, voita, herkkusilliä, ruskeita papuja, munia! Ruoka ei poikkea paljoa vuoden 2020 jouluruoasta.

Ensimmäinen ylikäytävä kuvattu sotien jälkeen.

Kuljeskelemme eteenpäin pitkin katua. Edessämme ei näy ylikulkusiltaa. No joo, eihän se näy enää meidän ajassammekaan. Tässä voi ylittää rautatien, ja edessä on Villa Alku. Pistäydymme O. Nybergin liikkeessä Vuorikatu 18:ssa. Hän myy joulukoristeita: joulukuusenlippuja ja kimalletta. Kokeilen myös vanttuja ja tunnustelen pehmeää peittoa. Kerromme Nybergille, että dokumentoimme alueen kauppoja. ”Älä unohda että halpoja joululahjoja saa O. Nybergiltä”, hän muistuttaa. Museonjohtaja kirjoittaa sen alas.

Nyt alkaa hämärtyä ja poikkeamme vielä Ratakadulle. Ratakatu 2:ssa Nordlund myy Singer-ompelukoneita tarvikkeineen, ja Ratakatu 23:ssa saamme nähdä kultaseppä Karl Öhbergin häikäiseviä briljanttikoruja.

Karl Öhbergin sormusrasia.

Karl Öhbergin liikkeen vitriinejä, jotka odottavat muuttoa kokoelmakeskukseen Leiraan.

Pimeys laskeutuu Hangon yli, ja vaikka emme ole ehtineet kaikkiin kauppoihin vielä alamme ikävöidä omaa aikaamme. Juuri silloin Vuorikatu täyttyy samasta räjähtävästä valosta kuin aikaisemmin. Kiiruhdamme sinne. Portti on auki taas, ja katsottuamme viimeisen kerran taaksemme, astumme läpi omaan aikaamme.

Tämä blogikirjoitus perustuu Hangonlehden mainoksiin joulukuussa 1920, ja Hangon suku- ja kotiseutututkimuksen seuran erinomaiseen julkaisuun I en ärad allmänhets höga åtanke. Kuvat ovat Hangon museon kokoelmista. Historia voi olla vain faktojen luettelemista, mutta tällä tavalla halusin elävöittää vuoden 1920 kaupunkikuvaa. Osoittautui, että joululahjat eivät poikenneet niin paljon nykyajasta. Hangosta löytyi vaatteita, leluja, koristeita, kosmetiikka ja niin edelleen. Oli myös hauska huomata, että monet naiset toimivat kaupanomistajina.

Tämä on myös viittaus meidän nykydokumentointitempaukseen tänä syksyllä, jolloin kävimme läpi Vuorikadun kaikki kaupat. Oudoista monoliiteista on kirjoiteltu uutisissa viime aikoina, ja museon kamera sai oikosulun pari viikkoa sitten.

Toivotan teille oikein hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta!
Linda Svennblad, museoamanuenssi.

Lisää tietoa:
Sällskapet för släkt- och hembygdsforskning i Hangö r.f., I en ärad allmänhets höga åtanke. Handel i Hangö fram till första världskrigets utbrott, Helsingfors 2017.
Hangö-lehti, joulukuu 1920.