Tällä kertaa en jatka suunnitellusti kirjoittamalla museon historiasta. Päätimme, että joulukuun blogit liittyvät joulukalenteriimme ja näin Sibeliuksen päivänä on sopiva kertoa Sibeliuksesta ja Hangosta.

Sibelius kävi sekä purjehtimassa että kylpylässä Hangossa,
mutta kesällä 1902 hän vietti täällä runsaan kuukauden Tvärminnessä.

Aino-vaimo
oli raskaana ja alakuloinen. Jean halusi päästä rauhallisempaan paikkaan. Hän
asui Södergårdissa, jossa Sakari Topelius, Hjalmar Munsterhjelm ja Juhani Aho
olivat aikaisemmin viettäneet kesiä. Sibelius kuljetutti pianon Södergårdiin
hiekkatietä pitkin. Kyseessä oli ensimmäinen piano kylässä ja talon isäntä,
luotsi Österlund piti musiikista ja kuunteli salaa Sibeliuksen soittoa. Kesä
meni uidessa, purjehtiessa, mutta myös juhliessa Hangossa. Maestro joutui
kääntymään lääkärin puoleen luultavasti alkoholin aiheuttamien vaivojen takia.
Yksi ystävistä oli hankolainen voinviejä Arthur Borgström, jonka runon Thaïs Sibelius sovitti lauluksi.

Jean Sibelius

Sibeliuksella
oli työn alla useampia kappaleita, mutta ainoastaan laulu Untako vain? on päivätty Tvärminnessä 14.7. Hän kävi esittelemässä
laulun Ida Ekmanille tämän lähistöllä olevan huvilaan Hästössä, ja hän myös
kantaesitti laulun. Säveltäjä kirjoitti vaimolleen, että hän myös oli saanut
teemoja viulukonserttoonsa. Sibeliuksen mesenaatti Axel Carpelan kävi
tapaamassa ystäväänsä Tvärminnessä. Työn alla oli myös muita yksinlauluja ja
uusi versio sävelrunosta Satu.

Jean
Sibelius oli jo tähän aikaan laajasti tunnettu henkilö, ja kirjailija Jonatan
Reuter, joka vietti paljon aikaa Tvärminnessä, kirjoitti Hufvudstadsbladetiin
samana syksynä Sibeliuksen vierailusta Tvärminneen. Sibelius itse piti
artikkelista, mutta Aino-vaimon mielestä se oli lapsellinen. Alla on ote
tekstistä.

”Lämmin,
pehmeä hiekka tai sileä kalliopaasi ja tuolla ulkona kristallinkirkas vesi,
jonka alla kova ja sileä pohja, kuin lattia hitaasti syvenee ulospäin.
Sellaisen näkymän houkutusta ei Sibeliuskaan voinut vastustaa. Hän ui, lepäsi
sitten rannalla, ui taas ja nukahti lopulta tuoksuvan männyn varjoon. Aika
kului ja hänen isäntäväkensä huolestui. Päivällinen oli odottanut jo
tuntikausia, mutta häntä, jonka olisi pitänyt tulla herkuttelemaan tuoreilla
kampeloilla, ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Luotsi-isäntä huolestui jo
tosissaan ja suunnitteli jo ”haravoinnin” suorittamista kadonneen löytämiseksi,
kun joku tiesi kertoa, että eräs mies oli nähty uivan aivan hillittömästi
alhaalla hiekkarannalla. Kun asia tarkistettiin, löydettiin uimari nukkumasta
männyn juurelta ja hänet vietiin riemusaatossa kampeloiden ääreen.” (Jonatan
Reuter, Jean Sibelius i Tvärminne, Hufvudstadsbladet 16.9.1902)

Untako vain?

Untako vain
kaikki’ ollut on,

kun olit
ystäväin?

Kuin lumo
laanneen laulelon

on muistos
mielessäin.

Mä muistan
ruusun antamas,

kun pois mä
luotas sain,

kun kiilsi
kyynel poskellas;

kaikk’
untako lie se vain?

Kuin vuokko
kedon keväisen,

niin hetken
kestävä,

mi tieltä
uutten kukkien

pian kuihtuu
kelmeenä.

Vaan usein
on kuin nyyhkyttäin

sois ääni
rinnassain:

on kaunein
muisto elämäin

se vaikk’
ol’ unta vain

(Josef
Julius Wecksell)