Otto Reinhold Sandblom ja hänen poikansa Otto Emil Sandblom toimivat yhteensä 43 vuotta majakanvartijoina Gustavsvärnillä. Museon kokoelmissa on esineitä, jotka ovat kuuluneet heille, ja jotka kertovat elämästä kalliosaarella.
Kolme kilometriä nykyisen Hangon eteläpuolella sijaitsevalle Eldskärille rakennettiin linnoitus vuonna 1789. Se oli osa Hangon linnoitusta, joka koostui linnakesaarista ja Berghamnsholmenista mantereella, eli Kuningatarvuoresta. Eldskär nimettiin Gustavsvärniksi kruununprinssin mukaan – myöhemmin tunnettu Kustaa III:na. Linnoitusta ei koskaan saatu valmiiksi. Venäläiset jatkoivat rakennustöitä, mutta räjäyttivät linnoituksen Krimin sodan aikana elokuussa 1854.
Tämän jälkeen tuli ajankohtaiseksi rakentaa saarelle uusi majakka. Hangon majakka Russaröllä, silloin nimeltään båklandet (båk = tunnusmajakka), oli rakennettu vuonna 1862, mutta nyt tarvittiin myös satamamajakkaa. Gustavsvärnin majakka sytytettiin 10. marraskuuta 1868, ja sitä hoiti yksi henkilö. Ensimmäinen majakkavartija Anton Gumström s. 1830 erotettiin, kun hänen piittaamattomuutensa johti lyhdyn rikkoutumiseen. Seuraava majakanvartija sai avukseen toisen majakanvartijan, ja vuonna 1889 nimitettiin ensimmäinen nuorempi majakanvartija.
Majakanvartijat vaihtuivat usein kunnes Otto Emil Sandblom (17.5.1870–10.11.1945) saapui Gustavsvärniin sen nuoremmaksi majakanvartijaksi helmikuussa 1892 ja jäi sinne eläköitymiseensä saakka vuonna 1935. Vuonna 1894 hänen isästään Otto Reinhold Sandblomista (9.4.1840–30.4.1924) tuli saman saaren vanhempi majakanvartija. Gustavsvärnin majakkaa hoiti siis nyt kaksi sukupolvea Sandblomeja, ja saarella asui myös loput perheestä. Isä jäi eläkkeelle vuonna 1900, ja Otto Emil nimitettiin vanhemmaksi majakanvartijaksi 9. tammikuuta 1901.
Elämä majakanvartijana Gustavsvärnillä ja Russaröllä ei ollut helppoa. Majakanvartijalla oli suuri vastuu, ja hän piti huolta siitä että lyhty paloi kaikissa säissä. Valitettavasti sattui myös onnettomuuksia. Otto Reinholdin veli Isak Berndt Sandblom oli majakanvartijana Russaröllä, missä sijaitsi myös signaalitykki. 10. lokakuuta 1896 patruuna juuttui kiinni tykkiin, ja Isak Berndt, joka tunsi vastuuksensa varoittaa muita tiheässä sumussa, yritti taltata patruunan pois. Patruuna räjähti, ja Isak Berndt menehtyi heti. Paikalla oli myös vanhempi majakkamestari Alcenius, majakanvartija Strandberg ja velipoika Otto Emil Sandblom Gustavsvärnistä. Otto Emil oli juuri saapunut Russaröhön nostamaan perunoita. Hän sai vakavia vammoja käteen ja toiseen silmään, mutta pystyi myöhemmin jatkamaan työssään.
Elämä ”Gustulla” oli eristynyttä. Sekä ruoka että aika oli ajoittain yksitoikkoista. Tuodakseen vaihtelua muonaan ammuttiin merilintuja ja hylkeitä. Saari oli paljas, ja viljely ei ollut mahdollista. Toisinaan oli vaikea päästä mantereelle, kun meri näytti häilyvän luonteensa. Veneet vedettiin heikon jään yli, ja siltoja rakennettiin jään murtumien ylle.
Gustavsvärnin asukkaana oli pystyttävä valmistamaan osa varusteistaan itse. Otto Emil Sandberg toimi kotisuutarina, ja museolla on esineitä, jotka liittyvät tähän.
Kokoelmissa on myös pari tilkitysvasaraa.
Myös naisen rooli Gustavsvärnissä näkyy meidän kokoelmissamme. Meillä on esineitä, jotka ovat kuuluneet Otto Emilin vaimolle Natalia Erika s. Bäckman (17.1.1868–14.6.1936). Ne liittyvät tekstiilien valmistukseen. Kokoelmissa on säilytyslaatikko, kudontaneula, pirtoja ja sukkula, jotka ovat kuuluneet Natalialle.
Majanvartijan ammatissa oli myös hyvät puolensa, ja Gustavsvärnin ja Russarön yhteisöissä vallitsi vahva yhteenkuuluvuus. Gustavsvärnillä asui parhaimmillaan 15 lasta. Suomen majakkaseura on vuokrannut vuodesta 2005 alkaen osan saaresta ja sumusireenin hoitajan mökin. He ovat korjanneet mökin ja näin ollen pelastaneet sen.
Linda Svennblad,
museoamanuenssi
Lue lisää:
Pakola, Johanna, Gustavsvärn. Hangon linnoitus- ja majakkasaari, Helsinki 2019.