Kaupunki osti toukokuussa 1907 Fohlinin tuvan, joka sijaitsi Korkeavuorenkadulla 532 markalla eli noin 2 300 eurolla, jos verrataan rahan nykyarvoon. Kyseessä oli Hangon linnoitusalueella ainut rakennus, joka oli säilynyt Krimin sodan ajan polttamisten jälkeen 1850-luvulla.
Talossa oli tuolloin asunut Otto Fohlin ja hänen vaimonsa
Kajsa Söderlund. Kajsa oli yksin kotona, kun englantilaiset tulivat polttamaan
Hankoa, ja hän oli anonut, että hänen talonsa säästettäisiin; näin kävikin.
60 vuotta myöhemmin taloa pidettiin hökkelinä, mutta kaupungin
vanhinta rakennusta pidettiin hyvänä museorakennuksena. Talo oli myynnissä kun
Fohlinin mummo eli Kajsa Söderlund oli kuollut. Conrad Appelgren, Jeja Roos ja
H. Lindgren saivat tehtäväkseen miettiä mitä rakennukselle tehdään. Kesti
melkein vuoden ennen kuin työ oli valmis, ehkä osittain siksi, että
kotiseutuyhdistyksen perustaminen varmistui marraskuussa. Työryhmä ehdotti,
että sopivalle yhdistykselle, ehkä ensisijaisesti Hangon kotiseutuyhdistykselle
annettaisiin 800 markkaa sisätilojen kunnostamiseen ja vuotuinen rahoitus.
Jälkimmäistä ehdotusta ei hyväksytty, mutta nyt Hangolla oli oma museo, jossa
oli esillä kaikki museon kokoelmat. Näitä kartutettiin myös koko ajan.
Ensimmäinen maailmansota keskeytti yhdistyksen toiminnan, ja
vasta 1923 pidettiin uusi yhdistyksen kokous. Tällöin uutena puheenjohtajana toimi
Conrad Appelgrenin tytär Ajna Appelgren, joka toimikin puheenjohtajana lähes
kaksi vuosikymmentä.
Suunnitelmissa oli rakennuksen siirtäminen Kylpyläpuistoon,
jotta museo olisi paremmin myös kylpylävieraiden tavoitettavissa, mutta tästä
ajatuksesta luovuttiin korkean hinnan vuoksi. Fohlinin tupa oli kuitenkin
huonossa kunnossa, mutta rahoja sen korjaamiseen ei ollut. Rakennusta kuitenkin
korjattiin mahdollisimman paljon, jotta se olisi museoesineille sopiva. Jotta
ei tuvassa olisi liian kosteata, hankittiin sinne kamiina.
Museorakennuksen tulevaisuudelle ei saatu lopullista
päätöstä, vaikka muuttoa toisiin tiloihin suunniteltiin. Maaliskuussa 1940
evakuoitiin koko Hanko ja siten myös museon kokoelmat. Tästä aiheesta jatkan
seuraavassa osassa.
Laura Lotta Andersson
museonjohtaja