Hangon museoon on vuosien aikana lahjoitettu monta esinettä, joita on löydetty Hangossa joko maasta tai merestä. Useimmiten näistä löydöistä ei tiedetä paljoa, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Ihminen on hyvä kadottamaan tavaroitaan. Kadottamisen takana voi olla monta syytä. Suurin osa kadonneista esineistä ei varmaan ikinä enää löydy, mutta jotkut näkevät päivänvalon taas lyhyen tai hyvin pitkän ajan jälkeen. Ehkä sinäkin olet tehnyt jonkun löydön? Olet ollut pihalla tekemässä puutarhatöitä kun lapio on osunut johonkin ja maasta on paljastunut työkalun osa tai osa kahvikupista. Nämä löydöt ovat todistuksia siitä, että joku on ollut täällä ennen meitä. Joku on työstänyt samaa maata tai juonut kupin kahvia samalla pihalla. Löytöjä voi tietysti tehdä myös ihan etsimällä.
Conrad Appelgren (1834–1920) oli aktiivisesti mukana Hangon museon varhaisessa toiminnassa ja myös yleisesti kiinnostunut paikallishistoriasta ja valtakunnallisesta museotoiminnasta. Museon kokoelmissa on pieni savukerasia, jonka sisällä ei ole savukkeita vaan ihmishampaita ja nappeja…! Rasiassa on myös kirje, jonka Conrad on itse kirjoittanut:
Hampaita ja univormunappeja. Hampaat on otettu maasta nuoren
henkilön pääkallon vierestä Tulliniemen hiekkaharjulta, missä vuoden
1854 sodassa englantilaisilla oli sairaala. Monta henkilöä on tietojen
mukaan haudattu Tulliniemen harjulle. Napit olivat pääkallon vieressä.
Hautasin kallon samalle paikalle, maan alle. Appelgren.
(suom.)
Kyseinen sota oli Krimin sota, jota käytiin vuosina 1853–1856 Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Britannian, Ranskan ja Sardinian liittouman välillä. Hankoniemen asukkaille sota tuli hyvin lähelle 20–22. toukokuuta 1855, kun englantilaiset ensin kaappasivat kapteeni Lundströmin ja hänen poikansa ja sitten kohtasivat venäläisiä sotilaita nykyisen Länsisataman paikkeilla. Meillä ei ole varmuuta siitä että hampaat ja napit ovat tältä ajalta.
Löydetyt esineet ovat myös olennainen osa meidän nykyistä näyttelyämme ”Aarteita Merten Syvyyksistä”, sillä suuri osa esineistä on löydetty merestä. Osa kuuluu skotlantilaiselle hylylle Conservativ, joka upposi Garpenin luodon ulkopuolella 25. lokakuuta 1847. Hankolainen Aqua Divers Club nosti esineet 1960-luvun loppupuolella, ja lahjoitti ne museolle. Esineiden joukossa on englantilaista porsliinia, lasipulloja, piippuja, laivanosia jne. Esineet kertovat sen ajan maailmasta ja merimiesten elämästä.
Mikä on sitten ero roskan ja aarteen välillä? Kaikki nämä edellä mainitut esineet ovat ihmisten jättämiä roskia luontoon. Roskaaminen ei ole uusi ilmiö, mutta roskien materiaali on muuttunut. Entisaikojen esineet oli tehty metallista, lasista, puusta, nahasta ja erilaisista kankaista. Nykyajan muoviesineistä tulee mikromuovia, joka imeytyy luonnon kiertokulkuun, puhumattakaan muista myrkyistä.
Inkeri Pekkanen siivoaa ahkerasti saariston rantoja sekä Hangossa että muualla Itämeren alueella. 30. maaliskuuta 2019 hän kävi saarella nimeltä Norra Klippingen Tulliniemen luoteispuolella ja löysi tavallisen näköisen muovipullon. Hän ihmetteli miksi korkki oli teipattu kiinni, ja löysi sisältä lapun, jossa oli viesti:
My name is Joachim Ahlén. I’m
twelve years old.
I was born in Örebro, but now I live
in Gotland. Gotland is an island, the biggest in Sweden.
My Family is good.
I live with my mother end my father
and my two brothers. I have no pets but
I want to buy a dog.
My favorite hobbies are football and floor ball and skiing.
I have a computer.
Inkeri otti yhteyttä Joachimiin, joka elää nykyään Örebrossa, ja löydöstä tehtiin myös juttuja lehtiin. Sen jälkeen Inkeri on löytänyt myös muita pulloposteja, vaikka ne ovat harvinaisia löytöjä. Joachimin pulloposti pääsi meidän näyttelyymme ”Hankoniemen ihmeellinen luonto” (2019–2020) ja nyt se on osa meidän kokoelmia. Esine kertoo meidän ajastamme ja kohtaamistamme ongelmista.
Mukavaa elokuun jatkoa!
museoamanuenssi Linda Svennblad
Lue lisää pullopostista:
HBL:n juttu, 6.4.2019.
Hela Gotland, 6.4.2019.
Västra Nyland, 6.4.2019.