Museoamanuenssi Linda tässä taas. Tällä kertaa kerron vähän meidän arvoluokituksesta ja siitä miten se liittyy meidän muuttoomme kokoelmakeskukseen Leiraan.

Länsi-Uudenmaan ammattimuseot tekevät tiivistä yhteistyötä, mikä tehostaa museotoimintaa monin tavoin. Yksi hyöty yhteistyössä on se, että pystymme nykyään paremmin välttämään päällekkäisyyksiä kokoelmissa koko Länsi-Uudenmaan tasolla. Seuraamme kokoelmapoliittista ohjelmaa vuodelta 2010, joka kertoo miten meidän tulee tallentaa alueen historiaa.

Museo ei ole varasto, vaikka se saattaakin joskus näyttää siltä. Tallennamme kulttuuriperintöämme tulevaisuudelle, ja otamme työn hyvin vakavasti. Resurssit ja tilat rajoittavat pakosta tallennustyötä. On mahdotonta säästää kaikkea, eikä se ole tavoitteenmukaista. Samalla haluamme, että saamme tallennettua juuri niitä aarteita, mitä haluatte nähdä museossanne ja kokoelmakeskuksessanne.

Kokoelmatyössä seuraamme tallennuskriteereitä, jotka päättävät missä luokassa esineet matkustavat Hangon museon junassa Leiraan. Museoamanuenssina toimin eräänlaisena konduktöörinä jo kun esine otetaan kokoelmaan, ja katson myös että nykyisillä kokoelmilla on oikeat liput. Kokoelmapoliittisen ohjelma auttaa työssä, mutta myös hyvä tietämys Hangon historiasta, museon kokoelmista, erilaiset lähteet sekä oma kokemus ovat tärkeitä.

Käytännössä luokittelen esineet neljään eri arvoluokkaan, ja esine arvioidaan kokonaisvaltaisesti neljän näkökulman avulla. Yhdenkin näkökulman täyttyminen voi taata esineelle paikan luokassa I.

1.       Esineen sopivuus kokoelmaan.
2.      Esineen historiallinen merkitys.
3.      Esineen kontekstitiedot.
4.      Esineen kunto.

Luokka I

Ensimmäisen luokan esineet ovat meidän arvokkaimmat matkustajamme. Täällä matkustaa vain crème de la crème. Esineet muodostavat Hangon museon kokoelmien ytimen. Ne ovat ainutkertaisia ja korvaamattomia. Ne antavat edustavan kokonaiskuvan aihealueesta, jota ne edustavat. Esineet sopivat museon kokoelmaprofiiliin. Nämä esineet pääsevät pikavauhtia Leiraan ja saavat mahdollisesti nauttia hemmottelusta, eli konservoinnista.

Esiliina, jota tarjoilija on käyttänyt ravintola Maretissa 1950-luvulla.

Luokka II

Nämä esineet eivät ole esineryhmänsä parhaimmistoa. Ehkä kokoelmista löytyy jo parempia vastaavia esineitä. Kontekstitiedot voivat olla puutteelliset. Tässä luokassa ei tarvitse kuitenkaan hävetä. Näissäkin esineissä on museaalista arvoa, ja ne matkustavat yhtä turvallisesti kuin ensimmäisen luokan esineet. Konservointi ei kuulu lipun hintaan.

Tämä pöytäharja sopii esimerkiksi johonkin interiööriin.

Luokka III

Luokka III on tämän junan halvin luokka. Se on niin kutsuttu rekvisiittaluokka, johon kuuluu esinekopiot ja opetuskäytössä olevat esineet. Nämä esineet eivät ole museoesineitä, eikä niitä säilytetä samalla lailla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kohtelemme niitä kaltoin. Niitä käsitellään huolellisesti, mutta ei museoperiaatteiden mukaisesti.

Tätä pientä peiliä voisi käyttää rekvisiittana.

Luokka IV

Poistoluokka. Se kuulostaa karulta, mutta ei välttämättä ole. Nämä esineet eivät ehkä pääse mukaan junalla Leiraan tai museoomme (paitsi jos siirtyvät rekvisiittaluokkaan), mutta ne voivat löytää uuden ja paremman elämän jostain muusta museosta. Esine voi joutua tähän luokkaan monesta syystä: esineestä on monta täysin identtistä kappaletta, esine on liian huononkuntoinen, siitä puuttuu kontekstitiedot, esineestä on säilynyt vain osia, joiden funktio on tuntematon tai esine sopii paremmin jonkin muun museon kokoelmaprofiilin. Tämän luokan esineet voivat myös palata kotiin lahjoittajiensa luo. Tämä vaikeutuu, jos lahjoittaja on kuollut. Esine tuhotaan vasta viime kädessä. Poistoa dokumentoidaan tarkasti, jotta mitään väärää ei tehdä. Museoamanuenssi ja museonjohtaja tekevät poistopäätöksen yhdessä. Päätöksen takana on aina hyvät museoeettiset perustelut.

Tämän ”epämääräisen metallimöykyn” tulevaisuus ei ole valoisa.

Tämä on hyvä esimerkki esineestä, joka sai paremman kodin. Siviiliunivormu muutti Heinolan kaupunginmuseon kokoelmiin viime vuonna. Se on kuulunut Karl Vilhelm Lillelle Heinolasta.

Mikään ei ole hakattu kiveen, ja sattuu että esineet vaihtavat luokkaa. Eniten liikkuvuutta löytyy toisesta luokasta.  Kakkosluokasta voi päästä ykkösluokkaan, jos löytyy enemmän kontekstitietoa. Esine voi myös pudota kolmosluokkaan, esimerkiksi jos saamme kokoelmaan parempia esineitä.

Lippujen perusteet on nyt selvitetty. Juna on valmis lähtöön.