Siirry sisältöön

Hangon museon amanuenssi esittäytyy! Työkuviooni kuuluu esineiden luokittelu, näyttelyiden tekeminen sekä muu yleisötyö.

Tällä hetkellä keskityn museoesineiden muuttoon Tammisaaren kokoelmakeskukseen Leiraan, josta museonjohtajamme kirjoitti Joutaa museoon. Meillä on huono yleiskuva kokoelmista. Mitä sieltä Keksin varastolta oikein löytyy? Tästä syystä käyn läpi vanhoja luetteloita ja kortistoa, ja kirjoitan kaikki esineet tietokantaan. Kuva on vähitellen alkanut selkiytyä.

Ensimmäinen luettelo vuodelta 1923.

Läpikäynnin aikana olen saanut tutustua Hangon museon varhaiseen historiaan. Museotoiminta aloitettiin Hangossa vuonna 1909, kun Hembygdsforskningens vänner i Hangö -yhdistys perusti museon. Yhdistyksellä oli kova into kerätä esineitä uuteen museoonsa Fohlinin mökissä, mutta aina ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota esineiden taustatietoihin. Esine oli arvokas itsessään. Ensimmäinen luettelointi tehtiin vasta vuonna 1923, jolloin osa tiedosta oli jo unohtunut tai kadonnut.

Kortti numero 1.

Museo perusti kortiston vuonna 1965, ja tämä on edelleen ollut käytössä, mutta sitä ei enää päivitetä. Vuonna 1973 Hangon museo julkaisi luettelon, josta löytyy paljon arvokasta tietoa. Vanhat lahjoitukset mainitaan usein myös paikallisissa lehdissä, mikä osoittaa miten paljon niitä arvostettiin. Vuodesta 1998 meillä on ollut oma tietokanta, mutta kaikki esineet eivät ole siellä vielä. Esineiden tiedot ovat siis hajaantuneet moneen paikkaan. Näistä päälähteistä rakennan sitten niin hyvän kuvan esineestä kuin mahdollista. Miten vanha se on? Kenen tekemä se on? Kuka tai ketkä ovat omistaneet sen, ja millaisia tarinoita siihen liityy?

Hangö stads museum, luettelo vuodelta 1973.

Kaikki alkoi numerosta 1. Luettelon ensimmäiset esineet liittyvät lahjoitukseen, jonka yhdistys sai Santalan kartanosta jo marraskuussa 1909. Lahjoittajina toimivat leskirouva Hulda Helena Braxén (1856–1945) sekä hänen siskonsa Elvina Maria Mathilda ”Tilda” Sjöblom (1850–1939) tai Alina Josefina Sjöblom (s. 1852) – lähteissä mainitaan kummatkin. Huldan mies, tunnettu vapaakirkollinen saarnaaja, Hjalmar Gustaf Braxén (1860–1909) oli äskettäin kuollut, ja siskosten vanhemmat olivat myös poissa. Kartano myytiin rakennusosuuskunnalle Bethelille vuonna 1909, ja siellä toimi myöhemmin Suomen teologinen opisto. Siskojen suku oli asunut Santalan tilalla jo 1600-luvulla, ja Sjöblom-nimisiä henkilöitä löytyy sieltä 1800-luvulta saakka. Santalassa toimi kievari 1870-luvulle asti, jolloin uusi rautatie muutti ihmisten matkustustavat. Nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1867, ja lahjoituksen esineet ovat muun muassa sieltä.

27.11.1909

Hangö-Bladet, 27.11.1909: Lahjoitus tulevalle museolle. Hembygdsforskningens Vänner -yhdistyksen kokoelmat ovat näinä päivinä saaneet arvokkaan lisäyksen, kun menehtyneen tilanomistajan E. K. Sjöblomin perilliset, rouva H. Braxén ja neiti M. Sjöblom, ovat kunnioittaneet sitä kokoelmalla muinaisesineitä Santalan kartanosta. Esineistä arvokkaimpia ovat etenkin erikoinen kaappikello ja kehto, jotka molemmat tietojen mukaan ovat 1700-luvun toiselta puoliskolta. Kokoelmaan kuuluu tämän lisäksi erilaisia pienempiä muinaisesineitä, jotka kertovat vanhojen hyvien aikojen tavoista ja perinteistä, kuten matkakirstu, vanhoja käsilyhtyjä ja kynttelikköjä, työkaluja navetalta, sapeli, verhonpidike, kirjoja 1700-luvun keskivaiheelta jne. Yhdistyksellä on syytä osoittaa kiitollisuuttaan lahjoittajille arvokkaasta lahjoituksesta.

Esine numero 1.

Lehdistä mainituista esineistä olen onnistunut tunnistamaan kellon, kellokaapin, pari tuolia, silinterihatun ja tietysti luettelon ensimmäisen esineen: tykkimyssyn. Luettelossa ja kortistossa tykkimyssyä kuvaillaan pitsikankaiseksi, mikä ei ihan täsmää, mutta Hangö-lehti kirjoittaa 20. maaliskuuta 1913 ”Museet äger förut en svart bindmössa från Sandö gård”. Onko 1920-luvulla tapahtunut virhe? Päättelykyvyllä saa monen esineen tunnistettua. Näin päädyimme siihen, että kuvan hattu on esine numero 1. On epävarmaa mitä muille esineille on tapahtunut. Ehtivätkö ne unohtua ennen kuin luettelointi saatiin kuntoon? Hävisivätkö ne evakuoinnin aikana? Läpikäynnin myötä saamme varmasti vastauksia moneen kysymykseen.

Linda Svennblad, museoamaneunssi

Lue lisää:
Birgitta Ekström Söderlund, ”Hangon museon historia 1909-2009”, Helsinki 2009.
Mäkinen, Antti, Vapaakirkollinen liike Suomessa. I osa, Sisältävä ajan 1879–1889, 1911, s. 309–310.
Rantanen, Pentti, Santalan kartanon merkitys Suomen Vapaakirkolle 1923–1946, Helsinki 2016.
Suomen vapaan lähetyksen julkaisema, Muistelmia: 1889-1919 / Suomen vapaan lähetyksen julkaisema, Turku 1920, s. 107.

Hangö, 8.6.1909, s.1.
Hangö-Bladet, 6.11.1909, s. 2.
Hangö-Bladet, 27.11.1909, s. 2.
Hangö-Bladet, 8.4.1913, s. 2.
Suomen Viikkolehti, 28.10.1897, s. 4.